Tautia taudin perään

Mä olen aina ihmetellyt, että miksi jotkut bloggaajat pyytelevät anteeksi jos eivät ole päivittäneet mitään muutamaan päivään, viikkoon, kuukauteen...siis että oma asiahan se on kuinka paljon haluaa kirjoitella ja mistä. Mutta nyt tuntuu siltä, että haluan itsekin pyydellä anteeksi kun ei ole tullut päivitettyä, saatikka jos olen jotakin kirjottanut niin se on ollut ihan mitäänsanomatonta ja tylsää.

Noh, samalla linjalla tuntuu jatkuvan. Sain kipsin pois viime perjantaina, ja eilen jouduin hakemaan rannetuen sairaalan välinelainauksesta...ei oikeen vasen ranne kestä tätä koneella näpyttelyä, kiitos käden asennon. Tämä on myös syy miksi päivittely on ollut todella vähäistä. Ja se toinen iso syy on se, että eipä ole saikulla mitään tapahtunut. No mutta siis, nyt mulla on töissä rannetuki. Jihaa. Or not :(

Eilen yöllä heräsin siihen, että olin aivan jäässä. Joka paikkaan särki ja koski ja maanantaista asti on ollut vähäsen yskää. Vaivoin sain kuljettua portaat alas ja hain kuumemittarin. 37.4. VITTU!!! No en silti jäänyt kotiin vaikka tuntui siltä että olis jäänyt rekan alle. Tai voisin kuvitella että se tuntuu suurinpiirtein tältä. Yskiessä sattuu sisuskaluihin ja takaraivoon asti ja kävely on aika hitaanpuoleista. Mittasin vähän aikaa sitten uusiksi ja 37.1 oli tulos, kiitos Finrexinin ja Miranax-tulehduskipulääkkeen (määrätty migreeniin). Eipä ole lääkityksestä pulaa mullakaan. Mitään muuta suurinpiirtein syönytkään kuin Buranaa, Panacodia, Miranaxia ja Finrexiniä vaihtelevalla menestyksellä viimeisen kuukauden.

Mutta ei anna suomalainen sisu periksi että lähtis kotiin. Tiedän, tässä vaiheessa vois aatella ettei tartuta muita, muta kun ei voi oikeen ees sanoa mikä vaivaa. Ja mä en koe 37.1 kuumeeksi. Ja isoin syy on se, että olin vuoden ensimmäisen viikon saikulla angiinan takia ja nyt juuri kuukauden murtuneen ranteen takia. Olinhan mä kaksi päivää töissä ennen tätä :) Ei kehtaa soittaa ja sanoa että nyt oon kuumessa, tai jossain. ajattelin että tulen paikanpäälle ja lähden sit jos tuntuu heikommalta. Ainakin he sitten näkevät etten feikkaa mitään.

Miten se onkin niin, että muille aina sanoo että lähde kotiin vaan, ei kannata olla töissä jos on kipeä olo, mutta annas olla kun sattuu omalle kohdalle niin tuntuu että kaikki on heti arvostelemassa sairauden aitoutta jos jäät pois duunista. Weird.

Mä kun ehdin jo fiilistellä miten ihanan kevyeltä vasen käsi tuntuu ilman kipsiä. Miten mä saan hiukseni pestyä vaivattomasti ja pestyä kättäni. Ja miten saan aloitettua puolimaratonille treenaamisen. Ja ehdin mä maanantaina tekeen yhden puolentunnin lenkin ja nyt on taas jätettävä ylimääräset liikkumiset väliin. Mutta oih mikä nautinnollinen lenkki se olikaan. Tuttu viiden kilsan reitti taittui hivenen liukkaassa kelissä 35 minuutissa, mikä on kuukauden paussin jälkeen ja keliolosuhteet huomioiden todella hyvä aika. yritin napata fiiliskuvaa kun oli täysikuu ja näytti niin upealta, mutta eipä oikeen kännykällä saa kuvaa otettua...

Haha...näyttää niin säälittävältä :D

Saikun aikana tuli hankittua uudet salitossut. Mä en ole mikään vaaleanpunaisen ystävä, siksi tuo värivalinta vähän ihmetyttää itseänikin. Mutta keltaiset mulla on jo, ja mustat näytti niin tylsiltä. Nuo on ihan taivaallisen ihanan kevyet ja mukavat jalassa, en jaksa odottaa että pääsen testaamaan niitä salille :)

Shoppasin myös uudet juoksuhousut ja kaksi Niken toppia, mutta kuvia niistä ei vielä ole, yritän ottaa sitten kun saisin treenivaatteita pukea päälle. En oikeasti jaksa odottaa sitä ihanaa hienhajua ja lihassärkyä ja hyvää fiilistä kun on suorittanut kunnon treenin!!

Toivottavasti teillä muilla on tämä viikko, ja vuosi alkanut vähän paremmin kuin mulla :)

Suosituksia

Näin pitkällä sairaslomalla ollessa, kun ei saa käydä kuntosalilla, ei saa käydä juoksulenkeillä, eikä tee mieli alkaa jumpata olohuoneessa, suosittelen muutamaa pientä asiaa jotka parantavat mielialaa..aika paljonkin.

1. Syö suklaata. Unohda painonhallinta tai haaveet kuntosaleista ja timmeistä käsivarsista, niistä tulee vain huonolle tuulelle. Sen sijaan keskity popsimaan suklaata silloin tällöin, se kohentaa mielialaa kummasti.

2. Tapaa kavereita. Nyt kun salilla ei voi hengata niin paljoa kuin haluaisi, ja treenaaminen on jäänyt jäähylle, on kiva treffailla kavereita, kun siihen on rajattomasti aikaa. Ja hauskaa on ollut.

3. Kokkaile. Pitkästä aikaa on kiva tehdä ruokaa ajan kanssa, tulee kokeiltua paljon uusia reseptejä.

4. Panosta muihin harrastuksiin. Jos voisin, kutoisin. Mutta nyt olen lukenut, kokkaillut, panostanut pesisken valmentamiseen ja yrittänyt kävellä paljon. Pari kirjaa olen saanut ahmittua mitkä on ollut lukulistalla jo kauan.

5. Shoppaile. Mä olen panostanut treenaamiseen, vaikka en olekaan voinut tehdä juurikaan mitään. Mutta olen shoppaillut itselleni uudet salitossut, juoksutrikoot x2, urheilutoppi x2 ja juoksuliivit pimeälle. Ihanaa valmistautumista.

6. Nuku päikkäreitä. Parasta on se, että jos väsyttää niin voi ottaa nokoset ihan koska vaan!!

7. Pussaile, PALJON!! Se pitää mielen virkeänä ;)

Hoivassa niin hyvässä

Olen niin kyllästynyt makaamaan kotona, joten päätin tulla Poriin mummin luokse muutamaksi päiväksi. Ja kyllä tää niin oikea ratkaisu oli!

Eilen rämmittyäni bussipysäkiltä tuiskun läpi mummille sain heti iltapalaksi teetä ja lämpimiä voileipiä. Tai siis multa kysyttiin että haluanko iltapalaa niin monta kertaa kunnes lopulta sanoin joo :D Nautittiin ne samalla kun katsottiin jotain romanttista elokuvaa telkusta...

Aamulla kun heräsin oli mummi jo laittanut aamupalapöydän koreaksi kaikesta hyvästä. Siinä mussuttaessa mahaa täyteen juoruttiin asiat ajan tasalle. On meidän mummilla jutut, huhhuh :D

Se on ihana ja samalla hassu tunne, miten sitä taantuu pikkutytöksi kun kyläilee mummilla. Ihan sama kuinka vanha sitä on!

Mummi päätti sitten vielä leipoa mulle jotain hyvää. Ja ihan vaan vaan jotain pientä. Just. pitihän se arvata että sieltä tulee "pieni" pellillinen jotain namia :)

Tuosta tulee ystävänpäiväleivoksia...reseptissä ne näyttää tältä...

Ja mummin tekeminä tältä...

:D Mutta maistuu todella hyvältä!!! Ja me jouduttiin muokkaamaan reseptiä siten, että vehnäjauhojen sijaan käytettiin gluteenitonta jauhoseosta ja perunajauhoja. Että yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta namia on!

Päivälliseksi tulee mun lempparia

Ihana tulla mummille, mutta eihän täällä kauaa voi olla kun kaikki kiva kerääntyy vyötärölle :) Etenkin kun nyt ei pääse liikumaankaan enempiä...

Noh, kolmen viikon päästä aloitetaan sitten murehtimaan painoasioita, nyt rentoudutaan. Lääkärin määräyksestä ;)

Laatuaikaa siskon kanssa

Vaikka on käsi kipsissä niin pystyyhän sitä silti hauskaa pitämään :D Perjantai oli pyhitetty siskolle. Hänen ideansa oli, että me keksitään toisillemme aina Kuukauden Haaste, ja se pitää suorittaa tietyssä ajassa. Mitään ihan älytöntä se ei saa olla, kuten esim hyppää laskuvarjohyppy tai osta siskollesi uudet vaatteet (muuten olsin ton antanut tehtäväksi heti!), mutta sellaista hauskaa tekemistä, tsemppaavaa tai jotain mitä toinen ei tekisi muuten.

Annoin siskolleni tammikuun haasteeksi lukea Stephenie Meyerin kirjan The Host. Siskoni sanoi että on aina halunnut lukea kirjan ennen siitä tehdyn elokuvan näkemistä, koska muuten ei ikinä lue sitä kirjaa. Siispä annoin kirjan siskolleni ja sanoin että maaliskuun lopulla tämä leffa tulee teattereihin ja mennään se katsomaan. Vähän oli sisko skeptinen kirjan suhteen...olen vauhkonnut Twilight-sagasta ja se on aina pyöritelyt silmiään. Ja nyt se oli epäileväinen tän kirjan suhteen, mutta on tykännyt kuulemma. Niinhän sitä jäädään koukkuun kaikkeen hyvään ;)

Mun saamani haaste oli sopia treffi-ilta siskon kanssa ja käydä Jonesissa syömässä tomaattikeittoa ja jälkkärit. Me aina mietitään sitä, mutta päädytään kuitenkin johkin muuhun annokseen. No nyt mentiin tarkoituksellisesti sitä tomaattikeittoa varten Mr Jones -ravintolaan.

Pitää kyllä kehua että oli todella hyvää!! Ihanan kermaista ja sopivan tomaattista. Oli namia paloitella noi paahtoleivän palaset keiton joukkoon. Tilattiin Naan-leipää ihan varmuuden vuoksi, sisko vähän mietti että sako sitä syötyä ilman leipää mutta hyvin upposi :)

Jälkkäriksi tilasin Chocolate Brownien jätskillä. Ihanaa!! Brownie oli lämmin ja tahmainen ja siihen yhdistettynä tuo kermainen jäätelö niin ei paljon muuta tarvita. Taivaallista!

Aterioinnin jälkeen siirryttiin mun luokse ja tein siskolle manikyyrin. Ja vaikka itse sanonkin niin siitä tuli kyllä kaikista parhain mitä olen tehnyt!! olen itse ihan in love, vaikken vaaleanpunaisen ystävä niin olekaan, mutta haluan itselleni tuollaisen myös, ehdottomasti!! Ehkäpä koitan samaa sinisenä versiona... :)

Loppuviikonloppu sujuu varmaankin aika rennoissa merkeissä...ei mitään suunnitelmia. Kauhea hinku olisi ulos juoksemaan aurinonpaisteeseen, mutta se saa nyt odottaa vielä muutaman viikon. Jospa saisi itsensä liikeelle ede pienelle kävelylenkille...

Kipsissä

Niin oikeassa elämässä kuin bloginkin suhteen. En ole juurikaan keskinyt mitään mistä kirjoittaa, koska olen ollut aika kiukkuinen lähiaikoina. Tarkemmin ottaen viikon verran. Taisiis en mä nyt ole kärvistellyt kiukunpuuskissa koko viikkoa, mutta vitutust on riittänyt vaikka muille jakaa.

Viime viikonloppuna olin ihan fiiliksissä, koska mulla oli JPVT (junioripesisvalmentajan tutkinto) -kurssi, ja mä olin odottanut sitä jo jonkin aikaa. Tiedossa olis kouluttautumista niin teorian kuin käytännön harjoitteiden kautta. Ja hitsit et mä olin liekeissä niistä harjoitteista. Haluan oppia pesiksestä enempi, koska haluan olla parempi valmentaja tytöille ja saada lisävarmuutta valmentamiseen. Noh, eipä ehtinyt kulua montaa tutnia kun mä loukkasin itseni käytännön harjoitteissa ja ranne murtui. Siinä meni lauantai ensiavussa. Kahdet röntenkuvaukset ja viisi tutia odottelua myöhemmin ne laittoi mulle kipsin käteen ja lähetti kotiin viikon saikkulapun kanssa, ja todella ison määrän särkylääkkeitä.

Viikkon onkin mennyt opetteluun olla käyttämättä vasenta kättä. Ja yllättävän moneen asiaan sitä kyllä tarvitsee. Suihkussä käyminen on pirun hankalaa, kaikki rasvat ja meikkiputelot, ripsiväit, huulikiillot sun muut pitäisi avata kiertämällä korkkeja. Just. Ja joo, mä pystyn liikuttaan sormia, mutta peukaloa ja etusormea käytettäessä vihloo kyynärpäähän asti...not so nice.

Mä olin kyllä sunnuntain siellä koulutuksessa, mutta oli kyllä niin paskaa istua salissa ja katsoa kun muut harjotelee niitä näpsyjä, kovia lyöntejä, heittoja, ja pelailee pelejä ja vietsejä...ja mä siellä kirjotin muistiinpanoja. Tuli sieltä sellanen kuusi sivua tekstiä ja kaikki harjoitteet kirjotin muistiin, mut olis se ollut kiva päästä niitä itse tekemään. Kerran jouduin käymässä vaihtaas kipsin uuteen kun kättä särki koko ajan ja se kipsi liikkui aika reippaasti..ei ollut tukevaa tekoa.

Nyt perjantaina olin vielä kerran röntgenissä ja todettua se tuli että murtuma tässä ranteessa on. Kolme viikkoa vielä kipsi kädessä ja saman verran saikkua. Kivat. Tähän tyssäs kaikki saliharjoittelu, juoksulenkit, ja jumpat. Nyt kun olis aikaa tehdä vaikka mitä nin se on todella rajoitteista kun on käsi kipsissä. Ja kaikki vaan hokee että onneksi oli sentäs vasen käsi, ettei oikea. No eipä paljoa lohduta tällä hetkellä. Joo, helpompi näin, mjutta ennemmin mä olsin töissä ja tekisin  normaaleja arkisia asioita kuin kökkisin kotona kipsin kanssa ja miettisin että mitä hittoa sitä keksis.



Juu ei, en pysty kirjottaan vasurilla mitään...tää on feikkausta tää kuva :)



Ja kun muutakaan ei ollut, niin mä väkisin väkersin itselleni manikyyrin...vasurilla oli erittäin hankala tehdä geelausta, mutta jotenkin se onnistui, tosin aikaa meni ihan kiitettävästi :)

Toivottavasti teillä muilla on on sentäs vähän paremmin ja jaksatte intoilla ihanasta auringonpaisteesta ja raikkaasta ulkoilmasta. Mä luulen että alan stalkata jotain uutta sarjaa telkusta...kuhan vaan keksis mikä sarja se olis...ehdotuksia?!