I feel like running!

Satuinpa vahingossa kompastumaan netissä surfatessa uuteen juoksutapahtumaan. Mun mielestä se kuulostaa tosi kivalle, ja sopivasti olis vielä tuossa joulun välipäivinä, että mikäs sen parempi aloittaa kinkun sulatus vyötäröltä kuin heti nyt äkkiä sen ahmimisen jälkeen :)

Käykää katsomassa infoa TÄÄLTÄ!

Itseäni kiehtoo tässä se, että se olisi sisätiloissa, ja ratamuodossa. Siellä on portaikkoaskellusta, ramppeja ja jyrkkiä käännöksiä. Kuulostaa mahtavalta ja sehän ois juuri sopiva haastaa itsensä vähän erilaiseen reittiin, meinaan omien lenkkipolkujen aikana kun ei tule mitään yllätyksiä vastaan :)

Excuses excuses....

Tänään ei jaksa. Ulkona on niin kamalan pimeetä. Väsyttää. Reenivaatteet on pesussa. Töissä oli ihan kamala päivä. Ansaitsen (ylimääräisen) lepopäivän. Söin just. Pitää käydä kaupassa. Tarvitsee siivota. Mä luen vaan tämän luvun loppuun. Ulkona sataa vettä/lunta/räntää. Pitää siivota vaatekaappi. Vituttaa. Nyt mä ansaitsen jotakin kivaa. Laukku painaa niin paljon että parempi mennä suoraan kotiin. Tarvii ostaa ensin uudet juoksukengät. Lupasin poiketa siskon luona. Enhän mä ole pitkään aikaan vaan hengannut kotona. Viikonloppuna pitäis lähteä baariin. Ai ulos syömään? No okei, tämän kerran.

Kuka tunnistaa tekosyyn kun sellaisen näkee/kuulee? Itse tunnistan ne vasta jälkikäteen, koska juuri sillä hetkellä sehän on päivänselvä totuus. Näin se vaan menee. Onko kellään lisätä tohon listaan mitään?

Etenkin näin pimeellä, märällä, kylmällä ilmalla se kotisohva on todella tehokas (teko)syy jäädä kotiin peiton alle fiilistelemään jotain telkkarisarjaa ja uusia tuoksukynttilöitä.

Niin siis joo, pitihän mun siivota, mutta mites se taas menikään tähän etten sitten tehnyt yhtään mitään hyödyllistä...näinpä.

Kaikkein parasta on, kun sopii kaverin kanssa salille/jumppaan menemisestä niin tulee sitten ainakin lähdettyä. Tai jos varaa ne jumpat etukäteen netistä. Ainakin itselleni siinä on kauhiton kynnys alkaa peruuttaan niitä, jos ne ohjaajat vaikka tarkastelee että kuka sieltä jää aina pois :D Just joo. Onhan sekin tehty jos on tarve ollut.

Tänään pyörii mielessä miljoonat tekosyyt miksi vaan peruuttaa varaus spinningiin ja jättää se pumppikin välistä aj vaan olla kotona. Voisinhan mä tehdä ne joulukortit loppuun kun kerran tarvikkeetkin on vielä levällään keittiön pöydällä...tai sit mä voisin vihdoinkin siivota ne keittiön kaapit, siihenhän tarvii kokonaisen illan. MUTTA, tuntien itseni mä jumitan koneen/television ääreen ja käyn koko ajan jääkaapilla napostelemassa jotakin. Siispä ei. Töistä kotiin, reenivaatteet kassiin ja hiphei salille.Ehän mä ole ollut spinnaamassakaan jotain kuukauteen. Hyvä tästä tulee. Sitäpaitsi, mä söin tänään Fazerin suklaapatukan...se PITÄÄ kuluttaa!!

Älkää tekään antako periksi sille sisäiselle pirulle joka yrittää aina höllätä menoa. Tuupatkaa sen suu suppuun vaikka porkkanalla ja heittäkää reenikassi olalle ja reippaana sinne jumpalle/lenkille/minne vaan missä tulee hyvä mieli ja keho saa vähän liikuntaa! Koska ikinä ei ole reenin jälkeen ollut sellainen olo että olispa pitänyt jäädä kotiin kun taas kotona maatessa sitä aattelee masennuksen kourissa että olispa pitänyt lähtee sinne salille. Nih!

No nyt se on loppu...

...nimittäin Twilight-saga. Nyyh. Onko teissä muissa faneja joukossa?

Mulle kolahti aikast lujaa se ensimmäinen elokuva, jonka jälkeen kävin heti tilaamassa ne kirjat kotiin, ja toki vielä englanninkielellä jottei köpelöissä käännöksissä jää mitään tulkitsematta alkuperäisestä ;) Ja kirjat oli aivan ihanat!!! Niitä jaksaa lukea edestaas vaikka kuinka paljon. Taisin lukea ne puolessatoistaviikossa läpi, hyvä kun sain nukuttua ja syötyä yhtään kun koko ajan oli kirja nenän edessä. Niin paljon tunnetta ja sopiva sekoitus ikuista romantiikkaa ja vaaraa.

Vampyyrit on aina kiehtonut mua, ja siksi varmaan tämäkin sarja iski suoraan sydämeen. Ja toki ikuisen rakkauden kannattajana ei haitannut yhtään että tämäkin sarja sisälsi tuota niin ihanaa, raastavaa tunnetta kun on vaan niin toisen lumoissa. Ahh...ihan täydellistä.

Tosiaan, eilen kävin elokuvissa katsomassa tuon viimeisen elokuvan, ja pakko sanoa että en nyt ollut mitenkään täpinöissäni. Mä olen aina ollut se ketä on puolustanut noita elokuvia ja kirjoja muita epäuskoisia kohtaan. Ja luulen että osaksi olen ollut niin noiden elokuvienkin lumoissa koska rakastan niitä kirjoja. En ole halunnut nähdä niissä mitään huonoa, mutta nyt on pakko myöntää että ehkä tämä loppu tuli ihan oikeaan kohtaan.

Jollei joku nyt ole sitä leffaa vielä nähnyt niin älkää lukeko enempää ellette halua tietää mitään paljastavaa.

Ensimmäiseksi, kritisoin sitä Renesmeetä. Hän oli vaan niin epäaito melkein sen koko leffan ajan, sillä vasta loppukohtauksessa taisi olla ihan "aito" tyttö kuvassa. Ihan selkeästi tietokoneella tehty/käsitellyt kasvot että otti vaan päähän. Itselleni tuo viimeinen kirja on vielä se kaikista paras, joten odotukset olivat korkealla. Ja muutenkin mielestäni tuo Renesmeen rooli jäi todella vaisuksi. Hänen taitoja olisi ehkä pitänyt selittää/tuoda esiin jotenkin enemmän. Hän on kuitenkin tuon viimeisen osan keskeisin henkilö. Tokihan siinä on syitä miksi ne kasvot käsiteltiin, mutta silti. Odotin vaan enemmän.

Toiseksi, tästä leffasta jäi uupumaan niiiiiiiin paljon!! Muista vampyyreista ei juurikaan ollut mitään taustoja, ei näytetty heidän erikoistaitojaan juuri mitään, eikä Bellan kehittymistä "kilpenä" eikä heidän valmistautumistaan siihen suureen kohtaamiseen Volturien kanssa. Ja juurikin kun itse odotin näkeväni nuo muut vampyyrit ja jännitin että minkälaisia heistä oli saatu ja etenkin ne Amazonien vampyyrit.  Kyllä petyin. Ulkonäkö oli jännä, se oli hyvin tehty, mutta muuten aika vaisua. Ja se koko tarina siitä, miten Alice jätti Bellalle vihjeen mitä tehdä ja miten Bella hankki Jacobille ja Renesmeelle ne passit jne.

Kolmanneksi, loppukohtaus. Mielestäni tähän elokuvaan ei oikein saatu sitä tunnelatausta siihen Volturien ja Culleneiden välille, mitä kirjassa on. Ja vaikka pidinkin siitä lopun taistelusta, mitä kirjassa ei kylläkään ollut, niin jotenkin se jäi vaivaamaan.

Olen aika tykännyt noiden leffojen maisemista, todella upean näköiset. niissä ei ole valittamista. Ja susista tykkään kovasti, vaikka olenkin enempi vampyyri-tyttö, mutta on ne vaan mahtavat :) Itsekin voisin sellaisen ottaa vartioimaan kotia! Ja mä pidin myös siitä, miten Bellalle tämä toi vähän lisää siihen henkilöhahmoon. Kun nyt hän oli vahva ja nopea ja ja ja...kerrankin hän sai tehdä muutakin kun vain juosta karkuun ja seistä muiden selän takana. Koska kirjoissa se Bellan luonne tulee pitkälti esiin kaiken sen päänsisäisen ajatusmaailman kautta, ja sitä on leffoihin vähän vaikea tuoda ellei sitten Bella puhu itsekseen koko elokuvaa, mikä ei sekään olisi ollut kovin hyvä. Mutta nyt hän onnistui ehkä vähän näyttämään itsestään sitä rajumpaa, suojelevaista puoltaan.

Ja mä en itsessään pidä siitä että Jacob leimautui Renesmeehen, vaikka juonen kannalta se ehkä olikin välttämätöntä, mutta en vaan ole missään vaiheessa ollut Jacob-fani joten en kyllä tykkää siittä, enkä vieläkään osaa ajatella asiaa neutraalisti. En vaan pysty. Samaten kuin kolmannessa kirjassa mä inhosin sitä että Bella suuteli Jacobia siellä vuorella. Siis argh, mikä lumppu!! Se on vaan raivostuttavaa, vaikka senkin ymmärrän tavallaan miski niin piti käydä, mutta se vaivaa mua. Miksei se Bellan ja Edwardin stoori voinut pysyä sellaisena puhtoisena koko aikaa? Miksi piti mennä nuolemaan sitä sutta, vaikka tietää kuuluvansa yhteen Edwardin kanssa? Joo joo, Bella rakasti molempia ja yritti estää Jacobia lähtemästä taisteluun blaa blaa. SILTI!!!

No joo, tässäpä mun muutama ajatus elokuvasta. Kyllä mä sen tulen vielä katsomaan uusiksi ja ostan itselleni, mutta ei kyllä säväyttänyt niin paljoa kuin se ensimmäine ja kolmas elokuva. Neljäs oli kanssa ihana, olihan siinä ne häät :)

Voihan pumppi...

Tulin just kotiin bodypumpista. Ihana fiilis.

Tänään on ollut vähän sellainen vetämätön olo koko päivän. Mun kone on lukittu töissä, joten en saa tehtyä mitään hommia, koska se pitää jotenkin "avata" oikeen Saksasta käsin. Joten mä olen istunut huoneessani ja lukenut kirjaa ja kävellut pitkin käytäviä ja jutellut työkavereille. Eli en siis ole tehnyt mitään töitä. Hengaillut vain. Ja se on oikeesti todella väsyttävää!! Ennemmin sitä tekis niitä töitä siten kun sinne asti raahautuu...

Ja toinen ikävä asia. Yksi mun työkavareista lähtee Saksaan, eli siis muuttaa sinne. Mä olen asiasta ihan rikki. Tänään me sitten annettiin sille läksiäislahja ja syötiin kakkua. Siinä kun pomo piti puhetta niin mun piti antaa se lahja, mutta en pystynyt siihen. Aloin parkua täysillä (siis ei mitään huutoitkua vaan sellaista tyylikästä kyynelvirtaa vaan) ja iskin sen kortin mun toisen duunikaverin käteen ja poistuin takavasemmalle nikottelemaan. Jotenka tästä asiasta(kin) on todella ollut mieli maassa tänään. Tuntuu kuin mun toinen käteni ois katkaistu...

Töiden jälkeen riensin talviharjoitteluhallille vetämään tytöille pesistreenejä. Vähän juoksua ja sitten treenattiin pystynäpyjä ja kovia lyöntejä. Lopuksi pelattiin hippaa :) Ihan hauskaa ja kun tytöt on aina niin ihanan energisiä niin tuli itsekin paremmalle tuulelle. Joten kiitos tytöt!

Poljin reeneistä kotiin ja päätin lähteä salille nostamaan rautaa kun tuli syötyä keksiä, kakkua ja puolikas tupla tänään. Ja eilen en tehnyt yhtikäs mitään koska oltiin työkavareiden kanssa syömässä ja tuli vedettyä burgeria ja jäätelöä ihan sikana. Joten turvotus on sen mukaista. Siispä salille, vaikka mieli ei tehnyt kyllä.

Mutta nyt voin sano että onneksi vääntäydyin sinne. Pumppi tunti meni ihanasti ja lihaksissa tuntuu hyvälle. Lisäsin painoja lämppäriin, reisiin ja hauiksiin. Ahh...olo on kyllä sen mukainen :) Ohjaaja veti sellasen sekapumpin, koska tätä ohjelmaa on jo pumpattu sen verran että jotkut biisit/liikkeet alkaa jo kyllästyttää. Erityisen ylpeä olen hartialihaksista, sillä tein jokaikisen liikkeen!! Ja ojentajat meni kanssa loistavasti, sillä jaksoin kaikki dipit. JA MÄ INHOAN DIPPEJÄ!!!!!  Mutta jee, hienosti meni ja fiilis sen kuin parani.

Tulipa jotenkin tylsä postaus. Mutta oli pakko tulla kirjoittamaan jotakin kun nyt on nämä kaksi viimeistä kuukautta mennyt vähän heikosti tämän blogin kanssa. Mutta aion parantaa tapani, sillä tykkään kirjoittaa tänne. Ideoitakin ois paljon, mutta tosiaan tämä mun ajankäyttö ei aina ole niin järkevää. Ja aina ei todellakaan jaksa edes aukaista konetta kotona. Ja töissä en ole nyt voinut edes kirjotella mitään kun ei ole sitä konetta!!

Nyt pitää vaan toivoa että tämäkin viikko tästä kehittyisi parempaan suuntaan :)

Testaa mistä hyvinvointisi rakentuu

Löysin taas uuden testin netistä Kiloklubin sivuilta. Testissä on tarkoituksena selvittää mistä sinun hyvinvointisi koostuu. Noh, pakkohan se oli tehdä :)

Testissä on kuusi kysymystä joihin vastaamalle se oma hyvinvointi on sitten määriteltynä (niin varmaan). Vastaamisen jälkeen lasketaan mitä vastausta on eniten (a, b, c....) ja sitten katsotaan se määritelmä. Itse sain eniten C- ja E -vastauksia. Jotenka, mun hyvinvoinnin määritelmäni on seuraava:

C. Family Pampers
(24 prosenttia naisista)

Perheesi ja ystäväpiirisi ovat sinulle se, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. Hyvä olosi kumpuaa myös terveellisistä elämäntavoistasi: kiinnität huomiota ruokavaliosi terveellisyyteen ja tasapainoisuuteen, vältät rasvaisia ruokia, liikut riittävästi ja nukut tarpeeksi.

Sinulle on tärkeää myös, että jokapäiväiset valintasi ovat fiksuja. Tarkistat kaupassa ruokien tuoteselosteen etkä osta turhaan ympäristöä kuormittavia muovipakkauksia. Haluat, että maapallo on hengissä vielä lastesi aikuistuttua. Ajattelet paljon muita ihmisiä ja arkesi pyörii kodin ympärillä. Muistathan kuitenkin välillä helliä itseäsikin?

Toi pitää kyllä ihan paikkansa, paitsi että mä en hirveästi katsele noita tuoteselosteita. Mä inhoan ruokaostoksilla olemista, joten en jaksa kuluttaa enempää aikaa siihen että luen niitä paketteja. Useimmiten vaan ostan tuotteita joista tykkään, ja joskus heitän mukaan jonkun uutuuden tai jonkun tuotteen mitä kaverit, perhe tai jumppaohjaaja on saattanut suositella. Yritän aina ostaa terveellisiä tuotteita, syönkin pajon salaatteja ja keittoja ja olen vaihtanut vaalean pastan ja riisin täysjyväversioihin (se vähä mitä niitä nykyään käytän) ja ostan aina ruisleipää ja raejuustoa. Käytän juustoista vähärasvaisempaa vaihtoehtoa, vaikka joskus sorrun kunnon kermajuustoon. En nyt ole mikään fanaatikko, mutta useimmiten ostan kotiin terveellisempiä vaihtoehtoja, koska silloinhan niitä tulee syötyä :)

Noh, okei, toi piti siis ihan hyvin paikkansa. Sitten, toinen määritelmä oli seuraavanlainen:

E. Chocolate and Chips
(19 prosenttia naisista)

Kuulut siihen viidennekseen suomalaisnaisista, joille terveelliset elämäntavat eivät ole tärkeitä. Suhtaudut passiivisesti omasta hyvinvoinnistasi huolehtimiseen. Olet elämääsi tyytyväinen sellaisena kuin se on etkä halua muuttaa sitä tai pistää kykyjäsi koetukselle. Myöskään muiden mielipiteet eivät hetkauta sinua.

Syöt niin kuin mielit ja annat piupaut terveysvalistukselle. ”Itsepä kiloni kannan” on vastaus, jonka annat ravintotottumuksiasi uteleville. Samalla tulet kuitenkin tehneeksi monia terveyteesi haitallisesti vaikuttavia asioita.

Niin just. Enpä voi kieltää etteikö tämäkin pitäisi paikkaansa :D Joskus on vaan pakko saada sitä suklaata!! Tai kebabbia, pizzaa, mäkkisafkaa....kaikkea epäterveellistä, rasvaista ja niiiiiin hyvää!! Kuitenkin liikun hyvin niin voihan sitä välillä vähän rentoutuakin ja napostella herkuilla. Ja kyllähän niitä repsahduksia tulee. Esimerkiksi viime viikonloppuna söin kebabin perjantaina ja sunnuntaina palan pizzaa, ranskalaisia ja kebabbia, ja join colaa (kyllä, krapula!). Ja joo, maanantaina otti päähän että tuli vedettyä. Mutta oli se hyvää. Ja nyt ei varmasti tee vähään aikaan mieli (hahahahaaa...pääni sisäinen ääni nauraa ja lujaa!).

Mulle tulee sellaisia hetkellisiä repsahduksia. Ensin menee pitkän aikaa hyvin ja syön kohtuudella, en napostele suklaata, keksejä enkä karkkia ja liikun paljon. Sitten tulee se yksi päivä kun haluan vaan olla ja rentoutua ja ajattelen että ostan vähän suklaata ja luen kirjaa ja ihan vaan löhöilen hyvällä omallatunnolla. Mutta sitten tuo levy jää päälle. Yhtäkkiä huomaan että se kaukosäädin on kuin liimattu mun käteen, suupielessä on suklaata (sitä on haettu lisää) ja mieli tekis taas tilata kotiinkuljetuksella jotakin hyvää. Tai ehkä mä teen itse jonkin ihanan kermakastikkeen tai sitten vois vaikka leipoa suklaaneliöitä.

Onneksi se terveellisempi minä on kuitenkin dominoivampi, vaikka olenkin helposti ylipuhuttavissa muutamille drinksuille, ulos syömään, mäkkärin luukulle, jäätelölle...u name it and I'm there! Mutta kotiin en kanna herkkuja kuin harvoin. Sipsejä en syö koska en itse osta niitä, tarjottaessa kyllä. Ja niitäkin syön oikeastaan siksi kun ne dipit on vaan niin hyviä!! Karkkia en osta oikeastaan koskaan, suklaata ennemmin, mutta aika harvoin sitäkin jos ajattelee kuinka monta kertaa sitä tekee mieli päivässä :) Ja mistään limuista ja mehuista en juurikaan edes tykkää, vissy on parempaa.

Joten mistä nämä kilot on sitten tarttuneet ja miksi ne ei tunnu lähtevän minnekään?!!! Se on rasittavaa, koska mulla on ollut tavoite tämän syksyn että vuoden loppuun mennessä olen laihduttanut 5 kiloa. Noh, siitä on vielä kolme jäljellä ja ne ei lähde mihinkään!!! APUA!!! Kellään ideoita??

Fitballia ja juoksua

Olen jäänyt ihan koukkuun Friskin Fitball-tunteihin! Aivan ihanaa rääkkiä. Olin 45 minuutin tunnilla keskiviikkona ja eilen ja tänään on mahaan sattunut yskiessä ja nauraessa ja ihan kävellessäkin :) Siis sellaista ihanaa "minullakin on vatsalihakset tuolla alla jossakin" -kipua. Härligt!



Mä tykkään tunneista, joissa en osaa kaikkea, mutta jotain kylläkin. Esimerkiksi juuri tuolla Fitball-tunnilla kun tehdään vatsalihaksia pallon päällä niin ne menevät mallikkaasti, mutta anti olla kun niitä pitää tehdä siten että pallo on jalkojen välissä ja sitten niitä jalkoja lasketaan alas ja nostetaan ylös ja pallo siirtyy käsiin ja sitten kädet alas ja ylös ja taas pallo jalkojen väliin ja alas ja....huhhuh, se on kunnon treeniä se. JA TUNTUU!! Ja parasta siinä kun ei osaa/jaksa kaikkea on tuntea se kehitys mikä itsessä tapahtuu. En oikeen jaksa odottaa sitä päivää kun huomaan että tuosta liikkeesta menee kaikki toistot :)

Toinen ihana asia tuolla on se, että ne liikkeet tehdään ihan putkeen. Ei siellä ole mitään juomataukoja tai muuta vaan se koko 45 minuuttia mennään ja käytetään tehokkaasti. Toki siellä voi juoda, mutta ei sitä erikseen kehoiteta. Ja jostain olen lukenut, että jos treenin aikana tulee jano niin silloin on jo myöhäistä, että keho kärsii pienoisesta nestehukasta. Tunnin pitäisi oystyä vetämään treeniä hyvin ilman juomataukoja. Toki myönnän että itselläni pitää olla sitä vettä mukana koska suuni kuivaa ja jos vesi on kylmää niin se tuntuu ihan virkistävältä sen hikoilun keskelle :) Mutta kuitenkin, tehokas 45 minuuttia ja me love it!

Kolmas asia on niinkin lapsellinen kuin että sen ison pallon kanssa on vaan niin kiva pomppia :D Alkulämpässä käytetään palloa vähän kuin trampoliinina ja se on vaan niin hauskaa. Ei siellä voi olla hymyilemättä.

Eilen kävin pitkästä aikaa juoksulenkillä. Tein oman ennätykseni ja juoksin 5km 29 minuuttiin!!! WOOHOOOO!! Olen ihan intona. Jospa sitä puolimaratonin aikaa saisi kuitenkin vähän parannettua ensi kesänä ;) Katsotaanpa mitkä fiilikset silloin on, mutta ei välttämättä ihan mahdotonta.

Yksi asia vähän vaivasi eilisellä pikalenkillä, nimittäin säärissä tuntui vähäsen. Ei niinkään kipua, enemmänkin pienoista painetta, tosin en ole ihan varma kuvaako sekään sitä fiilistä oikealla tavalla...mä jo ehdin miettiä että onko juoksutavassa jotain vikaa ja oikein keskityin hartioiden asentoon, käsien liikkeeseen ja askellukseen. Välillä jopa juoksin niin että kannat osui peppuun koska se tuntui vähän ravistelevan jalkoja samalla. Vasta tänään tuli ajatus että jospa mun juoksukengät onkin jo aikansa eläneet?! Onko kellään mitään kokemuksia siittä miten juoksukengät vaikuttavat/voivat vaikuttaa juoksuaskellukseen tai juurikin tuohon sääriin? En nyt haluaisi heti uskoa että vaivaa joku penikkatauti...

Noh, nyt ei mitään kipua tunnu muualla kuin vatsassa, jotenka töiden jälkeen mars salille ja puolentunnin CXWorks tunnille hakemaan kropalle vielä vähän haasteita. Ihanaa kun tiedossa on liikunnantäyteinen viikoloppu sen sijaan että lähtisi ulos bailaamaan ;) Vaihtelu virkistää.

Spinning

Testasin salilla spinningiä. Ihanaa. Mahtavaa. Hyvännäköinen mies huutaa ohjeita ja kalorit kuluu samalla kun saa vähän vilkuilla komeaa habaa ja ihania tummia silmiä ;)

No joo, siis mä tykkäsin spinningistä KOSKA, siellä on käytössä sellaiset mittarit, jotka näyttää sen sun polkunopeuden. Ja ohjaaja sanoo aina että missä rajoissa pitäis mennä missäkin biisissä. Ihanaa kun kerrankin on sellaiset ohjeistukset että sä tiedät tekeväsi koko tunnin tehokasta treeniä. Yleensä olen ajatellut että spinningissä on niin helppo vähän "lusmuilla" koska se on itsestä kiinni miten paljon on vastusta ja kuinka nopeasti sä oikeesti poljet. Nyt kun oli käytössä se mittari niin mä vilkuilin sitä koko ajan että meenkö oikeissa tasoissa. Ja oli kyllä tehokasta. uusiksi mahdollisimman pian!

Muutenkin mä olen ihan in love tohon uuteen saliin. On ollut tosi kiva käydä siellä ja olen saanut muutaman uuden treenikaverinkin :) Ja itse tykkään kuntoilla ennemmin kaverin kanssa kuin yksin.

Tässä on nyt ollut kiireitä kaikenmaailman kissanristiäisten ja muun sosiaalisen elämän kanssa. Viime viikolla alkoi pesäpallokausi joten nyt pitää taas suunnitella reenejäkin. Ja koulua ois vielä hippasen jäljellä joten muutaman projektityön kanssa on vähän painittava. Ulkona on koko ajan paska ilma ja se masentaa kyllä kun ois niin kiva juosta vielä ulkona mutta eipä tule yksin lähdettyä tuonne pimeään. Onneksi veronpalautukset rapsahtaa pian tilille niin jospa niistä ois vähän iloa tähän pimeyteen :)