Mä olen aina ihmetellyt, että miksi jotkut bloggaajat pyytelevät anteeksi jos eivät ole päivittäneet mitään muutamaan päivään, viikkoon, kuukauteen...siis että oma asiahan se on kuinka paljon haluaa kirjoitella ja mistä. Mutta nyt tuntuu siltä, että haluan itsekin pyydellä anteeksi kun ei ole tullut päivitettyä, saatikka jos olen jotakin kirjottanut niin se on ollut ihan mitäänsanomatonta ja tylsää.
Noh, samalla linjalla tuntuu jatkuvan. Sain kipsin pois viime perjantaina, ja eilen jouduin hakemaan rannetuen sairaalan välinelainauksesta...ei oikeen vasen ranne kestä tätä koneella näpyttelyä, kiitos käden asennon. Tämä on myös syy miksi päivittely on ollut todella vähäistä. Ja se toinen iso syy on se, että eipä ole saikulla mitään tapahtunut. No mutta siis, nyt mulla on töissä rannetuki. Jihaa. Or not :(
Eilen yöllä heräsin siihen, että olin aivan jäässä. Joka paikkaan särki ja koski ja maanantaista asti on ollut vähäsen yskää. Vaivoin sain kuljettua portaat alas ja hain kuumemittarin. 37.4. VITTU!!! No en silti jäänyt kotiin vaikka tuntui siltä että olis jäänyt rekan alle. Tai voisin kuvitella että se tuntuu suurinpiirtein tältä. Yskiessä sattuu sisuskaluihin ja takaraivoon asti ja kävely on aika hitaanpuoleista. Mittasin vähän aikaa sitten uusiksi ja 37.1 oli tulos, kiitos Finrexinin ja Miranax-tulehduskipulääkkeen (määrätty migreeniin). Eipä ole lääkityksestä pulaa mullakaan. Mitään muuta suurinpiirtein syönytkään kuin Buranaa, Panacodia, Miranaxia ja Finrexiniä vaihtelevalla menestyksellä viimeisen kuukauden.
Mutta ei anna suomalainen sisu periksi että lähtis kotiin. Tiedän, tässä vaiheessa vois aatella ettei tartuta muita, muta kun ei voi oikeen ees sanoa mikä vaivaa. Ja mä en koe 37.1 kuumeeksi. Ja isoin syy on se, että olin vuoden ensimmäisen viikon saikulla angiinan takia ja nyt juuri kuukauden murtuneen ranteen takia. Olinhan mä kaksi päivää töissä ennen tätä :) Ei kehtaa soittaa ja sanoa että nyt oon kuumessa, tai jossain. ajattelin että tulen paikanpäälle ja lähden sit jos tuntuu heikommalta. Ainakin he sitten näkevät etten feikkaa mitään.
Miten se onkin niin, että muille aina sanoo että lähde kotiin vaan, ei kannata olla töissä jos on kipeä olo, mutta annas olla kun sattuu omalle kohdalle niin tuntuu että kaikki on heti arvostelemassa sairauden aitoutta jos jäät pois duunista. Weird.
Mä kun ehdin jo fiilistellä miten ihanan kevyeltä vasen käsi tuntuu ilman kipsiä. Miten mä saan hiukseni pestyä vaivattomasti ja pestyä kättäni. Ja miten saan aloitettua puolimaratonille treenaamisen. Ja ehdin mä maanantaina tekeen yhden puolentunnin lenkin ja nyt on taas jätettävä ylimääräset liikkumiset väliin. Mutta oih mikä nautinnollinen lenkki se olikaan. Tuttu viiden kilsan reitti taittui hivenen liukkaassa kelissä 35 minuutissa, mikä on kuukauden paussin jälkeen ja keliolosuhteet huomioiden todella hyvä aika. yritin napata fiiliskuvaa kun oli täysikuu ja näytti niin upealta, mutta eipä oikeen kännykällä saa kuvaa otettua...
Haha...näyttää niin säälittävältä :D
Saikun aikana tuli hankittua uudet salitossut. Mä en ole mikään vaaleanpunaisen ystävä, siksi tuo värivalinta vähän ihmetyttää itseänikin. Mutta keltaiset mulla on jo, ja mustat näytti niin tylsiltä. Nuo on ihan taivaallisen ihanan kevyet ja mukavat jalassa, en jaksa odottaa että pääsen testaamaan niitä salille :)
Shoppasin myös uudet juoksuhousut ja kaksi Niken toppia, mutta kuvia niistä ei vielä ole, yritän ottaa sitten kun saisin treenivaatteita pukea päälle. En oikeasti jaksa odottaa sitä ihanaa hienhajua ja lihassärkyä ja hyvää fiilistä kun on suorittanut kunnon treenin!!
Toivottavasti teillä muilla on tämä viikko, ja vuosi alkanut vähän paremmin kuin mulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihastuit, rakastuit, vihastuit? Jätä kommentti :)