Nyt on ollut pakko vähän pitää/otta taukoa tästä blogitouhusta, siis omasta. Tuntuu että aika ei riitä muutenkaan mihinkään kunnolla, kaikki tulee tehtyä puoliteholla ja juosten kusten. Eikä ole kyllä ollut mitään niin ihmeellistä kirjoitettavaakaan.
Mä olen silti lueskellut ahkerasti muiden blogeja ja ihaillut miten kaikki tuntuu jaksavan niin paljon ja saavat aikaiseksikin vaikka mitä!! Itselläni laahaa niin henkilökohtaiset projektit kuin työasiat sekä harrastuksiin liittyvät velvollisuudet. Tuntuu ihan paskalta kun ei vaan saa itsestä mehuja irti, vaan kotiin päästyä junnaa paikallaan eikä mistään tule mitään, ei edes pölyjen pyyhkimisestä saati pyykinpesusta.
 |
| weheartit.com |
Ja ei, ei ole mikään masiskausi menossa, ja paljon asioita teen ja viipotan ympäri, mutta tuntuu siltä kuin mitään ei jäisi käteen. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan...?! Omat reenaamiset on jääneet vähemmälle parin viime viikon aikana, ei vaan ole kerennyt salille tai jumppaan ja lenkille lähtö on todella nihkeää, keksii vain tekosyitä ja jämähtää paikalleen. Pesistreenejä olen käynyt vetämässä ja nyt on pelitkin alkaneet. Kavereita olen nähnyt ja viettänyt aikaa perheen kanssa. Mutta silti tuntuu kuin missään ei olis mitään järkeä ja mikään ei kehity eikä edisty.
 |
| weheartit.com |
Iso asia mikä tähän varmaan vaikuttaa on se, että olen aika kyllästynyt duuniini tällä hetkellä. Niin paljon asioita mistä vois naputtaa, mutta en viitsi enkä halua. Jotain pitäs ehkä keksiä, mutta mitä, sekin on ongelma.
Mutta, siis, olen paljon lukenut muiden blogeja ja miettinyt omaani ja motivaatiota sen kirjottamiseen. Ensinnäkin, tuntuu että ei tätä kukaan lue, mutta samaan hengenvetoon muistutan itselleni, että tämähän olikin tarkoituksenomaisesti päiväkirja mulle omista reeneistä ja siitä paremmasta elämästä joka on ihan nurkan takana, kunhan ensin nämä ylimääräiset 10kg saadaan pois hidastamasta tahtia. Toiseksi, mua vaivaa se, etten keksi mitä kirjoittaa. Kaikki tuntuu niin lässytykseltä ja sitten miettii että kiinnostaako tää ketään ja blaa blaa. Siispä nakkaan roskakoriin monet luonnokset ja ajattelen että ihan pepusta koko touhu. Vaikka edelleen, joskus on hyvä kirjoittaa itselleen asioita ylös jotta niihin saisi vähän realistisemman otteen. Tai edes selvitetyä päätä. tai jotain. Kolmanneksi, mä olen vaan niin kateellinen muille bloggaajille niiden upeista saavutuksista ja märehdin sitä että mun kilot vaan kapuaa ylöspäin. Ymmärrän sen, että ne muut näkevät kovaa vaivaa ja tekevät tosissaan työtä oman terveytensä/hyvinvointinsa eteen, mutta enkö mä sitten tee samaa? Ja mikään ei edisty!!! Ehkä mun pitäis osata ottaa valokuvia itsestäni, jotta sen kehityksen vois nähdä paremmin, mutta en halua. Hyi, yök, mä inhoon kokovartalokuvia!! Neljäs, ihana poikakaveri kotona tsemppaa ja yllyttää kaikkeen mahdolliseen ja sen kanssa on kiva jakaa näitä asioita kun molemmat tykkää käydä salilla ja on liikunnallinen, MUTTA, miksi mun on vaan niin vaikeeta sitten tehdä yhtään mitään sen nähden?! Etenkin kotona. Toinen tekee kotitreeniä, nostaa painoja ja punnertaa ja tekee vatsoja...huutelee yläkertaan että tuu tekeen kanssa. Ja mä en mene. Kyykkään yksin yläkerrassa, teen dipit ja punnerrushaasteen. Ei hitto, miksen mä vaan osaa mennä sinne viereen ja tsempata toista ja saada itselleni kotitreenistä vähän paremman fiiliksen. Ja kaksin on muutenkin kivempi treenata kuin yksin! Ja viidenneksi, tuntuu että mulla on ihan eri kiinnostuksen kohteet kuin kavereilla :) Ei sinällään iso ongelma, mutta kun mä olen vähän huono lähtemään yksin mihinkään uuteen ja joskus se kaveri olis kiva olla mukana. Joku joka sparraa lenkillä, saa lähtemään salille vaikka sataa tai ei yhtään huvita. Joku ketä ei yllyttäisi niihin muutamiin tuopillisiin hyää siideriä, vaan pitäis ne päämäärät selvinä ja katse kohti tavoitteita. Mä olen vaan niin helposti huijattavissa...siis käännytettävissä.
 |
| weheartit.com |
Jess, vali vali vali. Hyvä minä. Aika antaa itselle tehokas avari poskelle ja kääntää negatiiviset positiiviseksi!
Tästä eteenpäin käytän blogia itseni motivoimiseen, postaan tänne niitä kamalia kokovartalokuvia ja toivon että saan myös muilta tsemppiä tähän, sillä on se vertaistuki vaan niin hemmetin tärkeää!
 |
| weheartit.com |
En yhtään tiedä tuliko tästä ees lähellekään järkevä postaus, mutta piti vaan saada purkaa näitä ajatuksia ja tätä vitutusta.
Nih. Olen puhunut. Tsemppiä kaikille teille omiin projekteihinne ja toivotaan että rämä taas täälläkin lähtis käyntiin.
Joskus vaan on sellaisia välisuhdanteita elämässä. Eihän blogin pitäminen periaatteessa mitenkään pakollista ole laihduttamisen kannalta. Kannattaa miettiä antaako se enemmäin kuin ottaa? Itselle blogi on monesti motivaattori. Tunnen tavallaan olevani myös lukijoille ja blogisiskoille tavallaan tilivelvollinen, ei passaa päästää itseään ihan retuperälle ;)
VastaaPoistaJa ei poikaystävän kanssa tarvii osata treenata. En miekään treenaa mun miehen kanssa (paitsi joskus yhtäaikaa salilla ja mahdollisimman kaukana siitä :D ) Mie tarviin omaa rauhaa, enkä ketään siihen viereen kyykkäämään! Mutta jos tuntuu siltä, että yhdessä treenaaminen voisi parantaa treenejä tai houkutella liikkumaan useammin niin miksi ei joskus kokeilisi ja vaikka kertoisi toiselle, että tuntuu vähän epävarmalta treenata yhdessä, mutta haluaa kuitenkin yrittää.
Tsemppiä!
Mä kyllä tykkään tosi paljon pitää blogia, mutta oon ehkä liian itsekriittinen sen suhteen mitä kirjoitan ja usein mietin että täähän kuulostaa ihan tyhmältä...ehkä pitäs useammin tosiaan vaan antaa mennä ja vähät välittää, kunhan itse olis tyytis. Muiden blogeista saa aina niin kovasti sellaista fiilistä ja tsemppiä, että toivon jotta joku saisi sitä täältäkin.
PoistaJa ollaan käyty poikkiksen kanssa lenkillä ja se oli hauskaa. Jotenkin vaan kun se on aika body, niin noi kotitreenit tuntuu sitten musta vähän...nololta. Siis mulle. Pullamössönä siihen vierelle :) Salilla ollaan jopa eri kerroksissa, mutta sielläkään se ei niin tuntuis typerältä. Ehkä mun pitää vaan koittaa ja sen jälkeen vois todeta että toimiiko vai ei.
Voi vitsi, oon miettinyt ihan samoja juttuja mitä blogiin ja muiden blogeihin tulee. Tuntuu, että aivan sama mitä hölisen, eikä ketään kiinnosta. Muiden blogien kurinalainen ja terveellinen elämä taas saa oman touhun tuntumaan tosi leväperäiseltä läskiperseilyltä, vaikka en laihdutakaan. Ja esimerkiksi pumpiin raahautuminen tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta tehtävältä, kun ei kiinnosta tippaakaan; tekis vaan mieli kirmailla tuolla pihalla, kun aurinko paistaa, mutta sitten v-tuttaa kuitenkin, kun sinne pumpiin ei tule mentyä... Loogista.
VastaaPoistaOlen nyt kuitenkin ottanut blogiin sellaisen asenteen, että tulee ainakin laitettua omat treenit ylös ja pohdittua niitä tarkemmin. Muut postaukset ovat niiden arjen pienten ilojen taltiointia. Ja veikkaan, etten minäkään poikaystävän kanssa haluaisi treenata - jos siis sellainen olisi. Mulle treeni on ollut aina omaa aikaa ja pään tuulettamista. Eiköhän tämä jossain vaiheessa taas iloksi muutu - myös siellä päässä. Tsemppiä lauantaille! :-)
Ai mä en ole ainut?? :D Ihanaa. Kun siis juurikin se, että ne omat höpinät tuntuu vaan niin tyhmiltä!!! Mutta, silti haluaa pitää jonkinlaisen selkärangan tässä touhussa. ja vaikka mulla onkin se 10kiloa pudotettavaa niin en halua ajatella että laihdutan. Eilenkin vedin suklaakakkua illalla koska joskus sitä pitää vaan saada. En mä halua luopua kaikesta vaan niiden kilojen takia, elämässä pitää olla jotain nautintojakin, ja vaikka tykkäänkin maitorahkasta, ei se silti ole niin herkkua että skippaisin palan suklaata tai jotain muuta "syntistä". Ja muille se tuntuu olevan niin hemmetin helppoa ja itse hikoilen asian kanssa päivittäin. Not fair!
PoistaJa itse tykkään blogista juurikin sen takia, että sieltä näkee itsekin mitä on oikeasti tehnyt ja missä luimistellut ja venytellyt rajoja. Se on itselle hyvä väline yrittää pysyä kaidalla tiellä. ja vähän sitäkin, että kun sen sanoo ääneen niin se on todellista eikä halua olla epäonnistuja muiden silmissä.