Tänään oli treenit Otanlahdessa, siis valmennan sitä junnujoukkuetta ja vedettiin heille treenit. Anyway, olin pyörällä liikkeellä ja tietysti juutuin junaristeykseen...Toisella puolen tietä samoissa valoissa jumitti toooooosi söpö jätkä <3
Siinä sitten junan mentyä ohi jatkoin matkaa Citymarkettiin ja kukas siinä polkeekan mun edellä? Noh se söpö jätkä tietty :) Siinä me mentiin peräkanaa ihan Cittarille asti. Mä mietin et heitän jonkun hyvän läpä kun meen ohi, tyyliin että "Ens kerralla voitas vaikka polkea rinnakkain kun kerran on sama osoite". (En ole luvannut kelleen että osaisin flirttailla, saatikka että osaisin heittää hyvää läppää) Miten se sattui vielä jättään pyöränkin siihen mun paikalle?! Mä en kehdannut enää lykätä sitä siihen ihan viereen vaan vein kauemmaksi, ettei se nyt kuvittele et mä sentään stolkkaan sitä. Mutta sitten aattelin et mun pitää kyllä ehtiä niistä ovista ennen sitä, etten koko aikaa perässä kulje. Tietty siinä kun yritin rynniä ensin niin kompastuin omiin jalkoihini ja melkein kaaduin, onneksi vaan melkein. Ja noh, siinä se koko tilanne sitten menikin.
Kaupassa kuljeskellessa mä mietin että hitto, oisin mä voinu jonkun läpän heittää. Mutta piru olkapäällä heti puuttui tähän ajatuksenkulkuun ja muistutti että olen juuri tulossa treeneistä, hieman hikinen, tukka vaan sutastuna kiinni jotenkuten. Kaiken huipuksi jalassa on verkkarit joissa mun peppuni näyttää kivasti isolta (lue isommalta kuin normaalisti), eikä se Feran hupparikaan niin imarteleva ole. Että jätin sitten sanomatta mitään ja annoin olla koko jutun. Yksin poljin kotiin, ei ketään herkkupeppu mennyt edellä...
Siinä loppumatkan aikana mä mietin että hemmetti kun sitä osaa olla niin itsetietoinen (onkohan tää se sana mitä hain) ja jää jumittaan omien ajatustensa kanssa ettei muka ole tarpeeksi edustava ees heittään läppää!! Ja siis tähän väliin haluan tarkentaa etten suinkaan ole mikään tyhjäpää joka uskoo että ulkonäkö on kaikki kaikessa. Vaan tarkoitan sellaista edustavuutta, että on itsevarma olo. Mä aina aattelen että jos mä laihdun edes sen neljä kiloa niin musta tuntuis niiiiiin erilaiselta ja olisin varmempi itsestäni.
Mun kaveri sanoi mulle aika hyvin kun manasin jostakin asiasta. Hän sanoi että "Anna mennä, sähän olet paras versio itsestäs!"
Mä luulen että tosta tulee mun uusi motto. Joten varo vaan Mister Herkkuperse, ensi kerralla kun poljetaan peräkanaa Cittarille niin mulle on ihan sama mitä mulla on päällä ja miten mun tukkani on, aion silti heittää sulle enemmän tai vähemmän hyvää läppää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihastuit, rakastuit, vihastuit? Jätä kommentti :)