HUGE crush on someone....

Olenko mä jo kertonut teille että aloitin siellä uudella salilla? Kylläh!!! Tein päätöksen vaihtaa salia aika nopeaan kun tajusin miten ihastunut olen...

Sali on aivan upea, iso, hieno, up-to-date ja mikä parasta, kunnon isot matot lattialla ja sellaiset kaiteet siinä vierellä venyttelyä varten!! Nyt kun olen ottanut kehonhuoltohaasteen  vastaan, olen täysin hurmiossa tuosta ihanasta nurkkauksesta. Toki siinä voi tehdä muutakin, kuten lihaskuntoharjoitteita, mutta itse röhnään siinä ja yritän parannella notkeustasoani. Pitää kysyä salilla lupaa saanko napata muutaman valokuvan niin voisin tehdä erillispostauksen siitä paremminkin...

Anyway, jos ei ole käynyt vielä selväksi, niin olen sinkku. Ja yksi asia mikä salilla viehättää on se mahdollisuus tavata miehiä kenellä on samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin itselläni. Tykkään käydä lenkeillä, salilla, jumpissa, blaablaa...jne jne. Ja koska baarireissut on jäänyt vähemmälle lähiaikoina niin missäs muualla niitä potentiaalisia eksiä sitten tapaa kuin esim. salilla?!

Nooh, hetihän sieltä yksi söpöläinen löytyi. Sattumalta ollaan vielä samalla työpaikalla (ei sama firma, mutta työalue...), että tiesin tyypin jo entuudestaan. Hän on todella mukava, ihana hymy ja sellaiset silmät mitkä näyttää siltä kuin ne vähän tuikkis. Suorat, valkoiset hampaat, pitkä, tumma ja ihanasti sopivan lihaksikas. Ei silleen mikään punttihirmu vaan just sellanen Ken-nukke lihaksikas :)

Me ollaan pari kertaa törmätty salilla ja jutskailtu niitä näitä ja töissäkin ollaan nähty ja puheltu. Salilla hän on aina tullut viereiselle laitteelle ja töissä norkoillut mun ovenpielessä. Mä olin jo alkanut päiväunelmoimaan tästä ihanaisesta jonkin verran...Eilen illalla otin sitten salilla härkää sarvista ja ujutin sopivaan väliin tiedustelun mahdollisesta vaimosta/ tyttöystävästä...and my world came crashing down. Hänellä on vaimo. Paskat. Sinne meni yhteiset iltalenkit, rantalomat, kainalossa makoilut, upeat häät ja kauniit lapset.

Miten onkin mahdollista, että aina silloin, kun mä itse ihastun johonkin ja ajattelen että vois olla mahdollista saada jotain aikaiseksi, niin joko niitä ei kiinnosta, ne on varattuja tai siinä on jotakin muuta säpäsäpää ettei vaan ole mahdollista. Mutta anti olla jos se jätkä on ihan intona muhun ja kaikinpuolin mukava  niin mä itse olen silleen että BOOOOOOORING!!!!!!!!! Ja en mä nyt lähtis väittään että olen kovinkaan ronkeli, mutta nämä ylimukavat eivät vaan ole saaneet mussa mitään sellasta reaktiota aikaiseksi että siitä olisi mitään enempiä tullut. Jotain on puuttunut.

Ja mulla on asiat hyvin tällä hetkellä, sosiaalinen elämä muuten kunnossa eikä mitään paniikkia hankkia ketään nurkkiin pyörimään, mutta en mä nyt päälle sylje jos joku sopiva kandidaatti ilmestyy. Se vaan pistää harmittamaan juurikin siinä vaiheessa kun itse huomaa odottavansa että näkee kyseisen tyypin ja miten mukava on jutella ja miettivänsä miltä toinen näyttää alasti :D ja sitten ei vaan voi edetä tilanteessa mihinkään.

Mutta, siltikin toivon että hän sattuu salille samaan aikaan sillä onhan se mukavampaa kun on joku tuttu kenen kanssa höpistä samalla ja kysellä niitä "noloja" asioita salilaitteista mitä ei välttämättä kehtaa kysyä ventovieraalta. Ja kun meillä juttu luistaa ja on oikeasti mukava tyyppi, niin toivon että ei ollut viimeinen kerta kun törmätään.

Ja nou hätä, mä edelleen säästelen sitä yhtä laitetta salilla siihen kertaan että tapaan jonkun söpön SINKUN miehen, niin voin sitten aikuisten oikeesti pyytää apua :)