Minä olen nainen

Hyvää naistenpäivää kaikille <3

Itse en vaihtaisi naisena olemista pois, en sitten hetkeksikään. Ainahan sitä välillä tulee valiteltua naisena olemisen vaikeudesta, mutta aikuisten oikeasti en vaihtaisi rooliani miehen kanssa ikinä. Ajatelkaa nyt miten paljon meillä on vaihtoehtoja jo heti aamulla herätessä, pukeako hameen, housut, shortsit, caprit, mekon, sukkahousut vaiko leggarit. Laittaako kaulakorun vai ei, ja jos niin millaisen, entäs ne muut korut sitten: nilkkakorut, sormukset, rannerenkaat, korvikset...Entäs sitten kaikki ihanat hajuvedet, meikit ja unohtamatta tietenkään erilaisia tapoja kähertaa hiukset ja tehdä mitä upeampia kampauksia.

Olen tänään lukenut muutamia postauksia ja se on saanut minut ajattelemaan erilaisia roolejani naisena.

Olen isosisko.

Olen tytär.

Olen tyttöystävä.

Olen valmentaja.

Olen ystävä.

Ja vaikka en välttämättä haluaisikaan, tai edes koe olevani hyvä siinä, niin olen myös eräänlainen roolimalli. Juurikin omille pikkusiskoilleni, sekä valmennettavalle pesisjoukkueelle. Tämä ehkä pelottaa minua myös hieman. Pitää näyttää hyvää esimerkkiä omalla käytöksellä ja puheilla. Olla reipas, auttavainen, luotettava, rehellinen ja ripaus hauskuutta mukaan niin kaikki tuntuu aina vähäsen paremmalta.

Kiitos oman kotikasvatuksen voin suurimmaksi osaksi kiittää äitiäni siitä, millainen minusta on tullut ihmisenä. Mielestäni äitini on maailman ihanin, rakkain ja vahvin tuntemani nainen. Hänen kauttaan olen oppinut miten kohdella muita, ja erityisesti näin vanhempana ymmärtää sen miten omalla käytöksellä voi vaikuttaa muiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Miten pienilläkin sanoilla ja teoilla on välillä järjettömän suuret seuraukset. Toivon vain, että olen omalta osaltani ollut juuri sellainen ihminen, josta erityisesti äitini on ylpeä.

Kaikkihan tekevät myös virheitä, mutta niistä opitaan ja seuraavalla kerralla tiedetään paremmin miten toimia, ja mitä jättää sanomatta. Vihaan sitä tunnetta, että olen loukannut lähimmäisiäni, mutta joskus se oma ylpeys tulee eteen eikä aina pysty nöyrtymään, vaikka tietää että se olisi oikea ratkaisu. Mutta yhtälailla inhoan tunnetta, joka saa minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi, vaikka en olisi tehnyt mitään väärää. Miten joidenkin ihmisten syytökset aiheuttavat huonon mielen itsessä ja pyyhkivät pois kaiken sen arvon mitä on itselleen koskaan pystynyt myöntämään.

Kaiken tämän vuoksi haluan ottaa osaa blogeissa kiertävään "näkyvyyden nostamiseen" niinkin hyvälle kohteelle kuin Naisten Linjalle. Kyseisen nettisivusten ja auttavan puhelimen tärkeyttä ei voi kyllin korostaa, sillä jokainen meistä ansaitsee väkivallattoman ja turvallisen elämän.

"Naisten Linja on valtakunnallinen ja maksuton neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten Linjalla kuunnellaan, ymmärretään, tuetaan, annetaan tietoa väkivallasta ja siitä selviytymisestä sekä ohjataan tarvittaessa muiden palvelujen piiriin. Ennen kaikkea Naisten Linja tarjoaa väkivallan kohteena oleville naisille turvallisen ja anonyymin tilan puhua kokemastaan väkivallasta. Koetusta väkivallasta puhuminen on tärkeää, sillä se on usein ensimmäinen askel väkivallasta selviytymiseen. Toimintakielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Puheluihin vastaavat tehtäväänsä koulutetut vapaaehtoiset naiset.  Puhelut ovat luottamuksellisia, ja päivystäjiämme sitoo vaitiolovelvollisuus. Naisten linja on auki maanantaista perjantaihin 16-20."

Naisten Linjaa voi tukea liittymällä jäseneksi, kannatusjäseneksi tai lahjoittamalla avustuksen tilille Sampopankki 800017-10115701.

Mä olen todella huono kirjoittamaan mitään oikeeta asiaa, etenkin kun pitäisi vähän valottaa omia tuntemuksia ja sellaista, joten toivon ettei tästä postauksesta tullut naurettavan imelä tai sellainen. Aidosti yritin, joten toivottavasti ei ole totaalinen floppi :)

Ja tervetuloa uudelle lukijalle, ihanaa kun liityit pieneen blogiini!